Ulpukka, Keitele 17.7.2010

Parinkymmenen kilometrin melonta Keiteleellä tuotti muutaman kunnon kuvankin. Keitele oli lähes tyyni ja lämmintä enemmän kuin tarpeeksi. Oheinen kuva on Honkaniemestä, Rekolahdesta ylävesiä kohti, Keiteleen itärannalta. Olin kaulaani myöten vedessä ja kuvasin ulpukan kukkaa. Taustalla näkyy proomun raato. Tällä samalla paikalla 10-vuotiaana sukeltelin yhden proomun sisällä, silloin proomut olivat vielä lähes ehjiä. Nyt löytyy vain lahoavia raatoja.

Meitä on valokuvaajina moneksi…näppäilijöitä, harrastajia, ammattilaisia jne. Monelle riittää kuvat sukulaisista ja ystävistä albumiin tai kiintolevylle kansioitaviksi. Valokuvaukseen lopullisesti seonneet, joihin minäkin kuulun (olin 15v. kun valokuvaus sotki vähät aivosoluni) haluavat kuviltaan enemmän eivätkä ole tyytyväisiä tekemisiinsä kovin usein.

Meitä ajaa jokin selittämätön vimma jota jotkut kutsuvat luomisen tuskaksi. Jos vimma yltyy ylipääsemättömäksi, tiedän hyvän lääkkeen. Ryhdy esim. kaupalliseksi muoto- tai mainoskuvaajaksi tai freekuvaajaksi lehtihommiin. Joudut käyttämään luovuuttasi jokapäiväisen leivän saamiseksi. Eiköhän pahin kutka lähde. Tätä lääkettä tosin pitää nauttia vuosikausia ennenkuin luomisen tuska ja vimma laantuu. Mikäli tauti on paha, lääkekuurin jälkeen oireet palaavat muutamassa kuukaudessa. Jos haluat sairastaa voit mennä ns. oikeisiin töihin ja vapaa-ajallasi harrastaa luomisen tuskaa. Sikäli kuin jokin taho kehäraakin enää töihinsä huolii.

Sitten vähän asian tynkääkin…

Digitaalisuus on lisännyt kuvaajien määrää räjähdysmäisesti ja hyvä niin. Ehkäpä medialukutaitokin pikkuhiljaa kasvaa kansan syvissä riveissä ja sitä opetetaan joskus jopa peruskoulussa. Tällä hetkel- lähän kuvaus elää murroksessa eikä hyvää kuvaa paljon arvosteta, miten voitaisikaan, kun sitä ei aina edes tunnisteta sälän joukosta. Monet ajattelevat että digitaalisuus on autuaaksi tekevä kaikkivoipaisuudessaan. Tosiasia on kuitenkin että hyvää kuvaa ei oteta eikä saada -  se tehdään. Tämä pätee kaikkeen valokuvaukseen.

Kuvauksen tekniikka on helppo oppia, mutta mitä sen jälkeen? Osaat tekniikat, kikkakolmoset ja kuvaat teknisesti moitteettomia kuvia joita viilaat vielä Photoshopissa. Hengetöntä tuubaa syntyy kyllä tolkuttomasti ja huomaat ykskaks että jotain puuttuu. Mutta mitä? Pähkäilet – kunnes välähtää – olet löytänyt yhden valokuvauksen tärkeimmistä tekniikoista – ajattelun. 90 % valokuvaustyöstä on ajattelua, loppu on pelkkää tekniikkaa ja suorittamista. Hengettömien kuvien tuottaminen ei riitä vakavasti valokuvaukseen suhtautuvalle kovin pitkään. Eikä saakaan riittää. Pitää löytää sanottavaa ja konstit pukea sanottavansa kuviksi. Kannattaa kuvatessaan kysyä itseltään: ” Miksi otan tämän kuvan? Mitä yritän sanoa tällä? Voisiko tämän kuvata toisin? ” Aina ei kannata tarttua ilmeiseen ja helppoon ratkaisuun. Muista että pääsi on muutakin kuin hattuteline.

Olen monesta suusta kuullut, ja itsekin samaan syyllistynyt. Nimittäin väittämään että, kaikki kuvat on jo otettu. Roskapuhetta, jokainen tilanne on ainutlaatuinen ja ei toistu enää koskaan samanlaisena. Ja jollet saa siitä edustavaa kuvaa laiskuuttasi tai kyvyttömyyttäsi niin omapa on tappiosi. Hyvä kuva on hyvä kuva, mutta loistava kuva kertoo tarinan ilman selittelyjä ja jää mieleen. Sen muistaa vielä vuosienkin jälkeen… puhuttelee tavalla jota on vaikea sanoin kuvailla. Siinä sitä on tavoitetta.

There are 1440 minutes in a day. In these minutes photographers capture a moment. These moments make up a day which lasts forever.

Sydney Morning Heraldin viisi valokuvaajaa kertoo työstään ja ajatuksistaan.

Olen avannut keskustelupalstan kaikille valokuvauksesta kiinnostuneille. Aihe on vapaa kunhan se jotenkin liittyy valokuvaukseen. Vain rekisteröityneet voivat vastata viestiin tai aloittaa uuden ketjun. Kysy valokuvauksesta mitä tahansa, autamme parhaamme mukaan ja jollei meiltä tieto löydy se kaivetaan esiin. Taustatiiminä on iso joukko valokuvauksen asiantuntijoita ja ammattikuvaajia. Eli kysy mitä haluat, me vastaamme mitä haluamme. Eikä sinulla tarvitse olla välttämättä kysyttävää, voit myös kertoa alan uutisia tai omia kuvauskokemuksiasi ja esitellä parhaita kuviasi, kuvan maksimikoko 600×600 pikseliä. Palstalla ei ole vielä paljoa sisältöä, mutta pikkuhiljaa materiaali kasvaa. Paljon on kiinni myös lukijoiden aktiivisuudesta eli kysy, kirjoita kommentoi.  Pelikenttä ja sana on vapaa, tullaan tutuiksi.

Aloitan valokuvauksen tietolaarin valokuvauksesta, valokuvauksen historiasta ja valokuvaustarinoista / tunnelmista kameratekniikkaa unohtamatta. Sivuille etsitään krjoittajia, ota yhteyttä jos asia kiinnostaa.