Sixties

Jopas on aikaa vierähtänyt. Oheinen kuva on kuvattu studiolla mustaa taustaa vasten ja savua tikun nokasta vatkaten. Käytössä vain yksi salama suoraan sivulta. Salaman  valo on rajattu tarkasti pois taustalta. Taustalle ei saa päästä valoa yhtään. Photoshopissa tein kuvasta uuden tason jonka käänsin peilikuvaksi ja sovittelin yhteen alkuperäisen kanssa. Kuvasin yhteensä 200 kuvaa, joten materiaalia riittää hieman usempaankin kuvaan. Kahta samanlaista kuvaa ei savukiehkuroista oikein saa, ja hyvä niin. Kuvat siirtyivät suoraan kannettavalle ja aukesivat koko näytölle. Jalustalla olevan kameran laukaisuun käytin radiolähetintä ja toisella kädellä heilutin suitsuketta saadakseni savuun eloa. Idean savun kuvaamiseen sain täältä. (englanniksi) Ai niin, meinasin unohtaa…savu ei tietenkään ollut aluperin sinistä, se on photoshopissa värjätty siniseksi.

Tilasin keikkakäyttöön ns. sateen- varjosoftboxin halkasijaltaan 105 cm. Ajatuksena tietenkin härvelin nopea pystytys ja purku. Klikkaa oheista kuvaa vas.  niin näet sen isompana. Kaikki jotka ovat isojen “oikeiden” tasovalojen kanssa keikalla tapelleet ovat varmaankin joskus toivoneet löytävänsä asiaan hieman helpotusta. Kun varjo viimein postissa saapui piti sitä tietenkin päästä heti testaa- maan. Varjon aukaisu ja kiinnitys jalustaan kävi kuin leikki. Käytin testikuvissani Nikonin SB-800 ja SB-24 salamalaitteita ja radiolaukaisua. Salamalaitteen ja varjon kiinnitin Manfrotton sateenvarjo- pidikkeeseen (kuva ohessa).
Kuvasin itseäni koska muita kuvattavia ei ollut kuvaushetkellä saatavilla. Kameran laukaisuun käytin radiolähetintä ja myös salamalaite laukesi radio-ohjatusti. Herkkyys oli 100 ASA ja valotusaika 1/160 s, aukko oli 7.1. Kuvassa ei ole vallitsevaa valoa, eli kaikki valo tulee salamoista. Pääsalama, joka on kuvan vasemman reunan ulkopuolella oli 1/2-teholla. Salama oli hieman korkeammalla kuin kasvoni. Toinen Nikonin salamoista oli kuvan oikean reunan ulkopuolella jalustalla ja korkealla – lähes katossa- ja se oli 1/128-osateholla. Apuvalo oli zoomattu asentoon 105 mm. Tarkoitus oli avata vain hieman niskapuolta ja selkää. Sateenvarjon käyttökuntoon laitto ja purkaminen on yhtä helppoa ja nopeata kuin tavallisen sateenvarjo- heijastimen. Keskellä etukangasta on reikä, jossa on vetoketju ja kiristinnyörit. Pienet käsisalamat voi laittaa kokonaan sisäpuolelle. Olen koekuvauksen jälkeen tyytyväinen hankintaani, etenkin kun varjo maksoi alle 50,- euroa. Alla vielä kaaviokuva valaistusjärjestelyistä.

Laitoin esille muutamia kuvia Helsingin (Surok 2006/7) näyttelyn yhteydessä kuvaamiani kuvia tänne.